Olen Saila Koistinen ja kasvatan pienimuotoisesti shetlanninlammaskoiria kotikennelissä Hollolassa.

Perheessämme on aina ollut koiria, tavallisesti useampi kuin yksi. Perinteisesti koirat olivat meillä pitkään yksinomaan kotimaisista  roduista. Ne ovat myös liittyneet erityisesti isännän harrastuksiin, mutta ovat olleet tietysti myös perheen jäseniä. Pitkään ihailin kuitenkin shetlanninlammaskoiria, mm. niiden kauneus ja hyvä kontakti omistajaan tekivät minuun vaikutuksen. Perheeseemme hankittiinkin ensimmäinen shetlanninlammaskoira vuonna 2004, jolloin meille tuli iki-ihana Sunsweet Blue Line (Cindy) sijoituskoiraksi Marita Axilta. Sen enempää ei sitten juuri tarvittukaan, kun koko perhe ihastui näihin pieniin, iloisiin ja ”näppäriin” koiriin. Noin vuoden kuluttua Marita tarjosi meille toista koiraa, ja niin perheeseen tuli Scandyline Xtravagant Fay (Tosca), joka on Eestin tuonti ja ulkomuototuomari Dina Kornan kasvatti. Näiden shetlanninlammaskoirien lisäksi meillä on perheessämme nykyisellään karjalankarhukoiranarttu Pimu.

Olin vuosien ajan miettinyt koirien kasvatusta ja kennelin pitämistä, kuuluihan perheeseemme joka tapauksessa useampi kuin yksi koira. Koiraharrastus on pitkälti ollut myös koko perheen ”juttu”. Cindy (Sunsweet Blue Line) lähti menestymään upeasti näyttelykehissä, se on ollut luonteeltaan sydämellinen ja äärimmäisen uskollinen. Tuntui, että nyt perheeseen oli tullut koira, jonka kanssa kasvatustyön oikeasti voisi aloittaa. Kävin Kennelliiton / Salpausselän kennelpiirin kasvattajakurssin keväällä 2005, ja kennelnimeä lähdin hakemaan saman vuoden syksyllä. Ensimmäiset nimiehdotukset kennelille muistuttivat liikaa muiden kenneleiden nimiä maailmalla, joten jouduin hakemaan kennelnimeä uudestaan toisilla nimiehdotuksilla. Keväällä 2006 sitten sain kennelnimen Valkolinnan. Se juontaa juurensa siitä, että asumme isossa, vanhassa, valkoisessa talossa.

Ensimmäinen pentue syntyi, kun kennelnimen hakuprosessi oli vielä kesken. Pentue oli pieni, Cindylle syntyi kaksi nättiä urospentua, toinen kuolleena. Toinen sai kutsumanimekseen Onnin (Valkolinnan Luckyman), koska syntyi Onnin päivän aamuna, ja oli se, joka jäi eloon, ja sai kasvaa kovasti toivottuna. Viikot Onnin kanssa olivat työntäyteisiä, mutta ihania, ja tottakai, paljon opittavaa oli. Tässä opettajanani ja tukenani tarvittaessa oli kokenut ja loistava shelttikasvattaja Marita Axi Sunsweet -kennelistä.  Hänelle isot kiitokset kaikesta ohjauksesta ja tuesta niin kasvatustyössä, kuin ylipäätään tämän ihanan rodun kanssa. Toinen, jota myös haluan kiittää, on Sirkka-Liisa Metso Silimen -kennelistä. Myös häneltä olen saanut paljon tietoa, ja olen käynyt hänen kanssaan mielenkiintoisia keskusteluja rodusta ja sen kasvattamisestakin.

Olen Suomen Kennelliiton, Shetlanninlammaskoirat ry:n ja Salpausselän Koirankasvattajat ry:n jäsen. Tavoitteenani on rotumääritelmän mukainen, terve ja hyväluonteinen koira.

Toivon, että viihdyt sivuillani.